joo. no mä tykkään kirjotella satuja joka paikkaan. Piti kirjottaa yks kuusesta kertova satui joulun alla, mutt sevaa jäi nii mä koraan tän julman vääryyden jonka tuotin itselleni kirjottamassa tänne... -__-''

Eräs varakas maanviljeliä oli kerran palamassa torilta kotiin. Hän oli tuskin ennättänyt kaupungin ulkopuolelle, kun huomasi paholaisen. Tämä seisoi tien varrella metsävartijan asuun pukeutuneena ja huuteli:
"Ota minut kyytin, meillä on sama matka!"
Maanviljeliälle ei ollut tapana tarjota kenellekkään kyytiä, mutta koska hän pelkäsi paholaista, hän pysähtyi ja kehotti tätä nouemaan kärryille. yksi piiskasivallus ja matka jatkui.
Matkalla he joutisivat ajamaan erään kylän halki. Siellä tielle osi vanha mies, joka turhaan yritti saada itsepäistä sikaa kulkemaan portista. Sika juoksenteli tiellä ja aivan kuin kiusallaan rypi jok'ikisessä lätäkössä. Vanha mies aksyili sialle, huitoi kepillä ja huusi äänensä käheäksi:
"Piru sinut periköön, senkin saastainen sika!"
"Ei mutta, kuulitko tuota?" maanviljeliä sanoi paholaiselle.
""Siinähän sinulle sika, kai helvetissä makoisalle lihakyljykselle on käyttöä.""
"Ei tuo mies tosissaan ollut," paholainen hymyili. "Itse asiassa hän on siasta hyvin onnellinen."
He ajoivat eteenpäin, kunnes saapuivat toiseen kylään. Keskellä tietä istui likainen pikku räkänokka ja leipoi mutakakkuja. Jostain juoksi nuorinainen pojan luo, veti tämän tien sivuun ja huusi vihaisella äänellä:
"Enkö ole sanonut sata kertaa ettei maantiellä leikitä! Yhtenä kauniina päivänä joku ajaa ylitsesi. Vanha vihtahousu saisi tollaisen pojjan viedä!" Naimen läimäytti poikaa kaikuvasti.
Maanviljeliä iski silmää paholaiselle:
"Ja nyt sinulle ihmis sielua tarjottiin. Ota kun kerran saat!"
"Ajattele sentään vähän mitä sanot." Paholainen nauroi.
"Et kai tosissasi luule pojan äidin tarkoittavan mitä sattui sanomaanan? Olisihan sinun pitänyt huomata, millä rakkaudella hän antoi pojanvesselille korvapuustin."
Maanviljeliä irvisti, maiskautti hevosille, ja niin he ajoivat eteen päin. Äkkiä maanviljeliä osoitti sormellaan:
"Näetkö nuo punaiset punaiset katot lähellä metsänreunaa? Siell on minun kotikyläni ankä aja sitä pidemmälle."
Mies piiskautti hevosia, sillä hän toivoi pääsevänsä eroon epämiellyttävästä matkustajasta eroon niin pian kuin mahdollista.
Pian he saapuivat kylän. Hauraan näköinen vanha rouva oli kääntämässä multaa mökkinsä edustalla puutarhassa. Kuullessaan kärrypyörien rahinan maantiellä nainen ääntyi katsomaan ja rypisti otsaansa. Eikä ihme: pari päivää sitten rikas maanviljeliä oli antanut antanut ainoalle vuohelle sellaisen selkäsaunan, että vuohi ei pystynyt antaa ollenkaan maitoa. Elukka oli kyllä omin lupinsa maanviljeliän alueelle, mutta kuinka kukaan voi olettaa, että vuohi pystyisi tietämään, milloin se on jonkun maanviljelijän laitumelle?
Vanha leski juoksi puutarhasta maantielle ja heristeli nyrkkejään maanviljeliälle:
"Sinä itsekäs olento! Piru sinut perikoon, niin että kunnon ihmiset saisi elää rauhassa!"
Nyt maanviljeliä istui jäykkänä kuin patsas eikä rohjenut saanomaan mitään. Piru sen sijaan räjähti pirullisesti:
"Tämä vaimo varmasti myös tarkoitti mitä sanoi! Tulehan siitä lman selityksiä." Pitemmittä puheitta piru vei maanviljeliän suoraan helvettiin.

...Voin halutessane ja halutessani kirjoittaa toisen tarinan päinvastaisen tarinan tyhmäsä paholaisesta.

Kuulin tän tarinan vuosia vuosia sitten mummolta mutta se on vaa jääny mieleen.